close

Вход

Забыли?

вход по аккаунту

?

lokomotiv5

код для вставки
JELENA VAHRUSHEVA
20
Veikkaaja 43 · 2012
VUOSI JAROSLAVLIN TURMASTA
ARJA PAANANEN
Veikkaaja 43 · 2012
21
VUOSI JAROSLAVLIN TURMASTA
»MEIDÄN ON PELATTAVA
HEIDÄNKIN EDESTÄÄN»
JAROSLAVLIN LAITAMILLA
, Volga-joen toisella
rannalla sijaitsevassa kerrostalossa asuu Mi-
hail »Misha»Smirnov, 12-vuotias jaroslavli-
lainen kiekkolupaus, jonka elämää Veikkaaja on
seurannut jo talvesta 2008. Tuolloin poika kiin-
nitti huomion lumisella jaroslavlilaisella kadul-
la, jossa hän pelasi yksinään jääkiekkoa isänsä
kolatessa lunta talon edustalla. Paljastui, että Misha on todellinen jääkiek-
kolupaus, jonka taidot huomattiin jo lastentar-
hassa. Tuolloin venäläiset kykyjenetsijät kävi-
vät houkuttelemassa hänet Lokomotivin
omaan kiekkokouluun. Siitä lähtien Mishasta on
valmennettu tulevaa KHL-tähteä, ja vanhem-
mat ovat uhranneet kaikki liikenevät rahansa ja
aikansa poikansa harrastukselle.
Toistaiseksi kaikki näyttää enemmän kuin
lupaavalta: Mishan palkintokaappi pursuaa mi-
taleita ja pokaaleja. Useina kertoina hänet on
valittu ikäluokkansa parhaaksi hyökkääjäksi, ja
tällä kaudella hän pelaa Lokomotiv 2000 -junio-
rijoukkueen ykkösketjun keskushyökkääjänä.
Mishan sängyn vierellä paraatipaikalla on
nyt Ivan Tkatshenkonsuuri kalenterijuliste.
Sieltä Ivan katselee Mishaa joka aamu ja ilta,
kun poika palaa vasta iltakuuden jälkeen urhei-
lukoulunsa jääkiekkoharjoituksista.
Onnettomuus oli valtava järkytys myös Mis-
han perheessä. Sairaanhoitaja-äiti ja miliisistä
vartijaksi siirtynyt isä kuuluvat myös heihin,
jotka eivät usko viralliseen teoriaan lentäjien
virheistä. Molemmat heistä tietävät ammattin-
sakin kautta, että totuus on Venäjällä suhteelli-
nen käsite. Mishan mieleen ei ole tullut silti kertaakaan,
että hän jättäisi jääkiekkoharrastuksen kesken.
Misha päinvastoin sanoo, että hänellä ja hänen
kiekkokoulukavereillaan on nyt tehtävä:
»Meidän pitää opiskella entistä paremmiksi
ja pelata siten heidänkin edestään», poika sa-
noo totisen päättäväisenä. Onnettomuus oli valtava
järkytys myös Mishan per-
heessä. Mishan mieleen ei
ole silti tullut kertaakaan,
että hän jättäisi jääkiekko-
harrastuksen kesken.
Misha ja palkintokaappi.
toon. Tämän jälkeen kului enää vain se-
kunteja, kun se putosi joentörmälle ja
osittain suoraan jokeen. On suorastaan ih-
me, ettei kone pudonnut alueella olevien
mökkien ja talojen päälle. Lähimmät ra-
kennukset ovat tuskin 50 metrin päässä
putoamispaikasta. Onnettomuuden vuosipäiväksi turma-
paikalle valmistui muistoalue, jossa on
myös erilliset rappuset joenrantaan asti.
Sieltä surijat voivat laskea virran vietäväk-
si kukkasia.
Kukkia on paljon, mutta silti vähem-
män kuin hautausmaalla. Se selittyy aino-
astaan sillä, ettei moni omainen eikä moni
fanikaan saata tulla vielä paikalle.
»Itse kävin turmapaikalla ensimmäistä,
ja ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa
vasta liki kahdeksan kuukautta tapahtu-
neen jälkeen. Pelkäsin, että sekoaisin eikä
mikään votkamäärä riittäisi turruttamaan
minua», Leonid Tkatshenko kuvailee.
»Muistan parhaiten käynnistäni sen
kauhean kerosiinin hajun, joka tuntui yhä
kaikkialla.»
Osa turmapaikan lähitalojen asukkaista
kertoi heti onnettomuuden jälkeen, että
he olivat kuulleet kaksi paukahdusta,
ikään kuin räjähdystä. Joku puolestaan
vannoi, että kone oli tulessa jo siinä vai-
heessa, kun se oli vielä ilmassa.
Tämä kaikki voi liittyä siihen, kun kone
osui kentän mastoon. Mutta on heitäkin,
jotka uskovat koneessa tapahtuneeseen
räjähdykseen. Virallinen turmaraportti
kiistää kuitenkin terrorismin mahdolli-
suuden.
Turmahetken kaaoksen jälkeen lähita-
lojen asukkaat eivät ole kuitenkaan enää
puhuneet julkisuudessa. Lokomotiv-fani
Aleksandr Bogoslovski kertoo oman versi-
onsa siitä, miksi ei.
»Vaimoni ystävättären vanhemmat
asuvat aivan turmapaikan lähellä olevassa
kylässä. He eivät ole suostuneet kerto-
maan näkemästään mitään edes omalle
tyttärelleen», Bogoslovski sanoo ja pitää
pienen tauon.
»Turvallisuuspalvelu FSB:n miehet oli-
vat kiertäneet talosta taloon ja kehotta-
neet asukkaita vaikenemaan. Eli siis pelo-
telleet heidät pahanpäiväisesti.»
Virallisen tutkintaraportin mukaan
turma johtui lentäjien virheistä ja puut-
teellisesta ammattitaidosta. Lentäjä ja pe-
rämies eivät raportin mukaan osanneet ja-
kaa vastuita keskenään ja kaiken lisäksi
toinen heistä painoi vahingossa koko nou-
sun ajan jarrua. Toiselta heistä löytyi ve-
restä kiellettyjä lääkeaineita ja toisella oli
motoriikkaan vaikuttava sairaus. Kaiken
lisäksi toisen lentolupapaperit olivat ra-
portin mukaan väärennetyt eikä kumpi-
kaan ollut saanut riittävää koulutusta ni-
menomaan Jak 42:n ohjaamiseen.
Leonid Tkatshenko ei usko raporttiin.
»Uskon enemmän lentäjien vaimoja,
jotka sanovat, että heidän miehensä olivat
lentäneet yhdessä yhdeksän vuotta ja eri-
koistuneet VIP-lentoihin.»
»Ja kuka uskoo, että tuon tason lentäjil-
lä olisi toinen jalka jarrulla ja toinen kaa-
sulla yhtä aikaa? Ethän sinäkään tee niin
autolla ajaessasi – tai jos teet, niin osaat
sen kyllä äkkiä korjata», Tkatshenko pe-
rustelee.
Moni ihmettelee jarruteoriaa myös sik-
si, ettei lentokentän kiitotiehen eikä
myöskään nurmikkoon jäänyt mitään jäl-
kiä koneen pyöristä.
Ihmetystä on herättänyt jälkeenpäin
myös se, minne on kadonnut turman ai-
noa elonjäänyt, lentoinsinööri Aleksandr
Sizov, joka lopulta toipui vammoistaan
kohtuullisesti. Vaikka vastikään oli tur-
man vuosipäivä, hänestä ei ole näkynyt
yhtään haastattelua eikä kukaan tunnu
tietävän, missä hän on.
Jak 42:n lentäjien omaiset ovat yrittä-
neet nostaa kanteen virallista onnetto-
muustutkintaa vastaan jo kahdessa eri
moskovalaisessa oikeusasteessa, mutta
turhaan. Heidän valituksiaan ei ole otettu
käsittelyn. Turman vuosipäivänä 7. syyskuuta len-
täjien vaimot lähettivät kanteensa lopulta
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Jos heidän valituksensa todettaisiin ai-
heelliseksi ja lentäjien syyllisyysolettamus
Kansa kiitti näin Urlashovia siitä, että
hän uskalsi sanoa ääneen sen, mitä jokai-
nen kaupunkilainen ajattele yhä lentotur-
masta. Moni tosin uskoo, että Urlashovin
voitto oli vieläkin suurempi, mutta ään-
tenlaskussa Yhtenäisen Venäjän murska-
tappiota hieman kaunisteltiin. Kokonaan
ääntenlaskua ei sen sijaan uskallettu vää-
rentää, sillä se olisi saattanut johtaa todel-
lisen kansankapinan alkuun.
P
ienen Tunoshenka-joen
varrella oleva turmapaik-
ka sijaitsee kaupungin
ulkopuolella, aivan Ja-
roslavlin lentokentän lä-
heisyydessä. Kun joen-
törmältä katsoo oikealle,
kentän laidalla oleva nurmialue näkyy sel-
västi. Juuri sitä nurmea Lokomotivin kone
kynsi vielä hetken aikaa ennen kuin se
nousi epätoivoisesti siivilleen.
Kone ei saanut kuitenkaan kerättyä
korkeutta kuin muutamia metrejä, kun se
osui kentän laidalla olleeseen radiomas-
»Vaikka kuinka etsisin
syyllisiä, en saa Vanjaa
koskaan takaisin.»
Ivan Tkatshen-
kolla oli venäläi-
seen tapaan
vahva kohtalon-
usko. Näin hän
kertoo sivuil-
laan, jotka ovat
mustapohjaisik-
si muutettuina
yhä netissä:
»En katso liian
pitkälle tulevai-
suuteen, sillä
elämä voi kään-
tyä toiseen
suuntaan hetkellä minä
hyvänsä. Urhei-
lussa mikään ei ole varmaa,
Luoja varjel-
koon, jos tulee
esimerkiksi
jokin vamma...»
Ivan Tkatshen-
kon isä Leonid
katselee poikan-
sa pelipaitaa
baarissa, jonka
Ivan omisti.
Kuppila avattiin
Jaroslavliin
keväällä 2011,
vain muutama
kuukausi ennen
onnettomuutta.
Kahden tyttä-
ren isä Ivan ei ehtinyt nähdä
poikansa Niko-
lain syntymää.
Автор
spbgoldpen.ru
Документ
Категория
Без категории
Просмотров
7
Размер файла
365 Кб
Теги
lokomotiv
1/--страниц
Пожаловаться на содержимое документа