close

Вход

Забыли?

вход по аккаунту

?

lokomotiv7

код для вставки
MAKSIM SHIPENKOV / EPA · JELENA VAHRUSHEVA
24
Veikkaaja 43 · 2012
VUOSI JAROSLAVLIN TURMASTA
MARTIN ROSE / BONGARTS / GETTY IMAGES
Veikkaaja 43 · 2012
25
VUOSI JAROSLAVLIN TURMASTA
»Kukaan kaupungissa ei usko, että koko
totuus turmasta olisi vielä tullut julki. Ei
kukaan», Malkov huokaisee yllättäen, sillä
seuran virallisena edustajana hänen on
perinteisesti varottava Venäjällä puhei-
taan. Sen pidemmälle hän ei kuitenkaan
halua spekuloinneissaan mennä eikä hän
käy syyttelemään ketään.
»Mutta meillä Lokomotivissa ei ole
muuta vaihtoehtoa kuin yrittää nostaa
seura taas jaloilleen. Sen me aiomme
myös tehdä, sillä olemme sen velkaa kan-
nattajillemme ja myös menehtyneille pe-
laajillemme», Malkov sanoo.
Tehtävä ei ole kuitenkaan helppo, sillä
jopa uusien venäläispelaajien houkuttelu
seuraan oli aluksi vaikeaa.
»Monet pelaajat ovat hyvin taikauskoi-
sia ja tunteikkaita. Osa kieltäytyi yksin-
kertaisesti siitä syystä, ettei halunnut tulla
turmaseuraan pelaamaan», Malkov ker-
too.
Tunnelma Lokomotivin kotipelin alus-
sa on uskomaton sekoitus uskonnollista
riittiä, venäläistä kansallismielisyyttä ja
palavaa kiekkoinnostusta. Seuran johdon
päätöksellä jokainen kotipeli alkaa aina-
kin tämän kauden aikana kirkonkellon
soitolla. Areenalle on valettu varta vasten
oma muistokellonsa, jota joku seuran
nuorista pelaajista pääsee vuorollaan ku-
mauttamaan kolme kertaa menehtynei-
den pelaajien muistolle.
Dongggg... dongggg... dongggg...
Täpötäynnä oleva jäähalli on hiirenhil-
jaa, ja yksi jos toinenkin näyttää pyyhki-
vän silmäkulmiaan. Isolla näytöllä lepat-
taa kynttilä ja valaistus on liki kokonaan
poissa. Yhtäkkiä tunnelma muuttuu entis-
tä ristiriitaisemmaksi, kun Venäjän kan-
sallishymni alkaa soida. Vanha neuvostoa-
joilta tuttu Suuri ja mahtava, jonka Putin
päätti palauttaa takaisin uusin sanoin.
Millä mielellä jaroslavlilaiset nyt kuunte-
levat tätä kaikkea? Miettivätkö he juuri
tällä hetkellä samaa kuin minäkin: miten
surullista on, että jälleen kerran tämä kan-
sa on tilanteessa, jossa he eivät voi luottaa
omiin vallanpitäjiinsä – ei edes siinä, että
yksi maan kuohuttavimmista lentoturmis-
ta tutkittaisiin niin aukottomasti, ettei yh-
dellekään salaliittoteorialle jäisi enää
tilaa.
L
eonid Tkatshenko on valin-
nut toisenlaisen tien. Hän ei
enää pohdi, kuka syyllistyi
mihinkin, vaan hän on päät-
tänyt rakentaa yhdessä Ser-
gei-poikansa – siis Ivanin
veljen – kanssa Jaroslavliin
oman kiekkokoulun.
»Meillä Lokomotivissa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää
nostaa seura taas jaloilleen.
Sen me aiomme myös tehdä.»
Oma kiekkokoulu oli alkujaan Ivanin
idea, ja ennen kuolemaansa hän ehtikin
aloittaa asiaan kuuluvan paperibyrokrati-
an Jaroslavlin kaupunginjohdon kanssa.
Turman jälkeen kaupunki teki nopeasti
oman ratkaisunsa ja antoi kiekkokoulun
tontin Tkatshenkoille ilmaiseksi. Parhail-
laan meneillään on rakennuspiirustusten
teko ja tontin valmistelu. Ivanilta jääneet
rahat riittävät osittain, mutta perhe jou-
tuu myös myymään omaisuuttaan. Kou-
lusta on myös pakko tehdä maksullinen,
mutta Leonid uskoo opinhaluisia riit-
tävän.
Ivanin Sergei-veli on ammatiltaan jää-
kiekkovalmentaja ja Leonid-isä on työs-
kennellyt muun muassa urheilupsykologi-
na, joten koulun perusopetus pysyy perhe-
piirissä. »Haluan keskittyä erityisesti pelaajien
henkiseen valmennukseen, sillä sitä meil-
lä ei edelleenkään ole. On vain kova kuri ja
Joentörmälle jääneitä ei unohdeta,
mutta elämä jatkuu. Koko Jaroslavl
tukee Lokomotivin uutta joukkuetta,
jossa pelaa myös Sami Lepistö.
autoritäärisyys, mutta pelaajia ei opeteta
kestämään tappioita tai hakemaan niistä
voimaa», Leonid kuvailee.
Ivan itse halusi perustaa koulun alku-
jaan siksi, että hän tahtoi houkutella nuo-
ria poikia pois huumeiden ja alkoholin pa-
rista, mistä on tullut Jaroslavlissakin yhä
kasvava ongelma. Se oli hänen unelmansa,
josta hänelle olisi voinut tulla elämänura
peliuran jälkeen. »Vaikka kuinka etsisin syyllisiä, en saa
Vanjaa koskaan takaisin. Siksi on parempi
panostaa lapsiin, sillä heidän viattomuu-
tensa ja intonsa antaa minullekin vielä
jonkin syyn elää», Leonid sanoo. »HOKIMAAILMA MENETTI
HUIPPUPELAAJAN»
JAROSLAVLIN
turmassa menehtyneistä
pelaajista ehkä tunnetuin oli Pavol
Demitra, joka voitti NHL:n herras-
miespelaajan Lady Byng Trophyn
vuonna 2000. Parhaalla NHL-
kaudellaan (2002–03) 93 pistettä
tehnyt taitava slovakki pelasi vii-
meiset NHL-vuotensa 2008–10 Sa-
mi Salonseurakaverina Vancouverissa
ennen kuin siirtyi Jaroslavliin.
»Olimme hyviä perhetuttuja. Vaimot olivat
tekemisissä keskenään ja Pavolin poika oli mei-
dän pojan leikkikaveri», Salo huokaa.
Suomi voitti Vancouverin olympialaisten
pronssiottelussa Demitran johtaman Slovakian
helmikuussa 2010, mutta Demitra voitti silloi-
sessa kotikaupungissaan pelatun turnauksen
pistepörssin (7, 3+7=10) ja hänet valittiin täh-
distöön. Suoritus oli melkoinen kaikkien vai-
keuksien jälkeen, joita Demitra oli kohdannut
ennen turnausta. Vain kaksi kuukautta ennen
olympialaisia Demitralla oli takanaan yhdeksän
kuukauden pelitauko olkapääleikkausten vuok-
si. Vain viikko ennen olympialaisia hänen vai-
monsa Mariasairastui vakavasti, ja juuri ja juu-
ri luistelukuntoon päässyt veteraani joutui uu-
destaan sivuun.
»Viisi viikkoa ennen kisoja en ollut luistellut
yhdeksään kuukauteen enkä ollut lähelläkään
paluuta», Demitra, silloin 35, kertoi Veikkaajas-
sa olympialaisten jälkeen.
Hänen uraansa Vancouverissa loistava tur-
naus ei pelastanut, vaikka Salon mielestä taito-
pelaaja olisi voinut jatkaa NHL:ssä »ihan kevy-
esti».
»Jäi sellainen tunne, ettei Pavol oikein ha-
lunnut jatkaa Vancouverissa. Hän ei välttämät-
tä oikein tykännyt valmentajasta, jolla oli toisi-
naan tapana haukkua pelaajia julkisesti, heit-
tää bussin alle.»
Seuraavaksi kaudeksi Demitra lähtikin Jaros-
lavliin, jossa oli heti joukkueen paras pistemies.
»Hokimaailma menetti yhden todellisen
huippupelaajan. Pavol oli myös mahtava jouk-
kuekaveri, joka tykkäsi viettää aikaa muiden
pelaajien kanssa. Hän oli sellainen ›Suomi-jät-
kä›, johon saattoi luottaa kaikissa paikoissa.»
Viimeisen kerran Salon ja Demitran perheet
tapasivat kauden päätösillallisella 2010, kun
Canucks oli hävinnyt Chicagolle pudotuspeleis-
sä. Pariskunnat istuivat samassa pöydässä.
»Kun uutinen turmasta tuli, se tuntui koval-
ta. Pavol osasi nauttia elämästään kaukalon ul-
kopuolella. Onnettomuus pani miettimään, että
jokaisesta päivästä kannattaa nauttia, koska
ikinä ei tiedä mitä hirveää voi tapahtua.»
Viime keväänä Suomen MM-kisoissa Slova-
kia vuorostaan voitti Suomen pronssiottelussa.
Johtavat pelaajat kunnioittivat suuresti arvos-
tetun Demitran muistoa Zdeno Charanjohdol-
la pukemalla palkintojenjakoon Demitran pai-
dan päälleen nimi ja numero eteenpäin. Zdeno Chara muisti Pavol Demitraa
MM-kisojen palkintojenjaossa.
Автор
spbgoldpen.ru
Документ
Категория
Без категории
Просмотров
5
Размер файла
347 Кб
Теги
lokomotiv
1/--страниц
Пожаловаться на содержимое документа